Köyhä kerjäläinen saa jättiläisperinnön joltain kaukaiselta amerikantädiltä ja kaikki huolet ovat silmänräpäyksessä ohitse. Mutta se on satu, ei sellaista tapahdu oikeassa elämässä. Eihän?
Totta, ei niin tapahtunut nytkään. Ensinnäkään se ei ollut amerikantäti vaan kanadansetä. Ja en minä ole köyhä kerjäläinen, vajaa kolmikymppinen työuraansa it-alalla aloitellut nuori nainen. Eivätkä aivan kaikki huoletkaan ole kaikonneet rahan myötä.
Reilu kuukausi sitten tuli yhteydenotto eräästä asianajotoimistosta, että minulle on testamentattu perintö. Eräs suht kaukainen sukulainen, jonka isovanhemmat muuttivat 1900-luvun alussa Kanadaan oli tehnyt ison omaisuuden siellä, vaimo oli kuollut muutama vuosi sitten ja nyt mieskin kuoli, lapsettomana. Tämä pariskunta kävi viimeisen kerran Suomessa sukulaisiaan tapaamassa joskus 80-luvun lopulla, muistan nähneeni heidät tällöin. Satunnaista yhteydenpitoa on ollut koko ajan, ainakin joulukortit on menneet puolin ja toisin, jos ei muuta. Älkää minulta kysykö miksi sain koko perinnön itselleni, miksei nuorempi sisareni saanut mitään (hän ei kyllä ollut syntynyt vielä tuon viimeisen vierailun aikana). Perintö käsitti muutaman kalliihkon asunto-osakkeen ja suuren määrän rahaa. Rahat setä oli saanut myytyään yrityksensä eläkkeelle jäädessään.
Niin että rahaa on nyt kuin roskaa. Minun ei tarvitse tehdä enää töitä eläissäni, koroilla elelee vallan mukavasti. Olen tässä kuukauden aikana saanut järjestettyä asiat sille mallille, että minun tarvitsee mahdollisimman vähän huolehtia raha-asioista, maksan ammattilaisille siitä että he pitävät huolen omaisuudestani. Näihin ammattilaisiin lukeutuu mm. talous- ja vero-oikeuden juristi, jonka temput todennäköisesti "piilottavat" minut siten, ettei minun nimeni komeile ensi vuoden verokalenterin kärkilistalla. Toivon ainakin niin, koska en halua juorulehtiä kimppuuni enkä halua profiloitua julkisuudessa Suomen Paris Hiltonina. En ylipäänsä halua minkäänlaista julkisuutta. Siksi tämä blogikin tulee olemaan hyvin anonyymi.
Miksi ylipäänsä perustin sitten moisen blogin? No, enpä oikeastaan tiedä. Jonkinlainen tarve kai käsitellä asioita kirjoittamalla, samalla voi kai sitten pitää blogia, jos siitä on ehkä jollekulle jotain iloa. En tiedä sitäkään, mitä tästä blogista oikeastaan tulee, jokin filosofisten pohdiskeluiden hautausmaa vai the ultimate shoppailu-blogi. Jää nähtäväksi.
Vau, tykästyin blogiisi välittömästi! Jokaisen köyhän unelma... mutta taitaa olla kääntöpuolikin? Onneksi vaikutat huisin fiksulta, ehdotankin että ihan tosissasi alat kirjoittamaan nyt kun vapaatakin löytyy. Kirjoitat nimittäin tosi mukaansatempaavasti!
VastaaPoistaOn, kääntöpuolikin on, mutta kirjoittamista en lupaa, tässä on jo erinnäisiä suunnitelmia, mitä kaikella vapaa-ajallani aion tehdä.
VastaaPoistaMennääks naimisiin? ;D Heh! Onneksi olkoon!
VastaaPoistaOnnea! Tulet huomaamaan, että raha ei tuo tosiaankaan onnea, mutta kyllä se elämää helpottaa, kun sitä on - voit käydä paikoisssa paikoissa joista olet ennen vain haaveillut, voit ostaa vaatteita joista pidät, voit hankkia haluamasi asunnon ja auton, mutta tosi ystäviä sillä et saa vain hännystelijöitä. Siksi rahat on syytä pitää piilossa kaikilta muilta paitsi ihan läheisimmiltä perheenjäseniltä. Toivon sinulle menestystä ja malttia elämässä, niin voit nauttia rahoistasi paremmin.
VastaaPoista